minä

 

Tietoisesti nyt pienemmällä kirjoitettu.

 

Minä olin tuhannen päissään. Ei siis mitään uutta tämän auringon alla. Kerron, kun muutan uuteen galaksiin ja vedän ekat perseet uuden auringon alla. Ihmisellä on mukavia kännejä, hyviä kännejä, ikäviä kännejä ja pahoja kännejä. Minulla oli paha känni. Niin ja kuorrutukseksi päälle olin nuori tai ainakin kasvamaton.

 

Känni oli paha ja itkua riitti. Moni antoi viisaasti minun olla. Viisaita ihmisiä, kiitos heille siitä! Minä olin turvassa tutun loosin perällä. Yksi kuunteli. Ei ilmeisesti ymmärtänyt. Sanoi, että olen idiootti, hemmoteltu, huono, tyhmä ja voi luoja mitä vielä. Kännissähän sekin.

Minut opetettiin niin, ettei muille saa pahaa sanoa. Ei edes kännissä. Ei sitä silloinkaan nähty. Pahaa se teki, mutta hyvä sillä on. Se pärjää. Se on sanavalmis, joskus hauskakin. Se tarkkailee. Siitä tuli muuten pahaa palautetta. Kun sinä vain kuuntelet, arvostelet sillä muita. Etkä edes kännissä mokaa.

Ei voi mokata. Se on viimeinen, mitä voit tehdä. Siihen kaatuu maa ja taivas. Känni on ainoa lupa eikä sekään kauas kanna. Mutta se ilta näytti minulle paikan. Sinulla ei voi olla paha olla. Sinusta ei voi tuntua pahalta. Sinä liioittelet. Sinä säälitelet. Sinä olet marttyyri. Sinä olet turha.

Miksi MINÄ haluan pois? Miksi tästä ei tule mitään?