perjantai, 16. tammikuu 2009

Metsä

Anna mulle. Anna mulle. Anna mulle. Anna kaikki. Anna. Mä haluun sen. Anna mulle. Mutta et sinä voi sitä antaa. Et minulle saatikka kenellekään muulle. Ei sinulla ole oikeutta. Mutta minä haluan. Minä haluan sinne. Sen peittoon. Sinne pois.

Se vihreä. Se kutsuu. Sen haluan. Se polku on hankaala. En minä sitä halua. Se on helppo ja ihana, niin he sanovat. Onhan se. Mutta ei se helppo ole. Se on kivinen. Polut ovat usein kivisiä, mutta tämä on erityisen kivinen. Maasto on kivistä, mutta polulla jokainen kivi on kulunut esiin ja tunkeutuu kumisaapaan pohjan läpi. Olisi pitänyt panna jalkaan ne vaelluskengät eikä näitä saappaita. Olisin ihan hyvin pärjännyt niillä kovapohjaisilla soilla valkkareillakin. Ja se tuoksu.

Polku on kivinen. Juuret törröttävät ja yrittävät kampata rangaistuksesta huolimatta ohikulkijaa. Eivätkä ne tietenkään joudu jäähylle. Koskaan. Miksi joutuisivatkaan. Ne ovat vapaita. Mutta minä haluan ja sinä annat. Ei sinulta kysytä. Paitsi ettet suostu kuitenkaan. Turha kysyä. Anna minulle.

Anna se vihreys. Äläkä ota sitä pois. Ympyröi sillä niin kuin kaikki kliseet kertovat. Klisee on ruma, mutta vihreys on kaunista. Ja minä haluan sen.

tiistai, 6. tammikuu 2009

MINÄ

minä

 

Tietoisesti nyt pienemmällä kirjoitettu.

 

Minä olin tuhannen päissään. Ei siis mitään uutta tämän auringon alla. Kerron, kun muutan uuteen galaksiin ja vedän ekat perseet uuden auringon alla. Ihmisellä on mukavia kännejä, hyviä kännejä, ikäviä kännejä ja pahoja kännejä. Minulla oli paha känni. Niin ja kuorrutukseksi päälle olin nuori tai ainakin kasvamaton.

 

Känni oli paha ja itkua riitti. Moni antoi viisaasti minun olla. Viisaita ihmisiä, kiitos heille siitä! Minä olin turvassa tutun loosin perällä. Yksi kuunteli. Ei ilmeisesti ymmärtänyt. Sanoi, että olen idiootti, hemmoteltu, huono, tyhmä ja voi luoja mitä vielä. Kännissähän sekin.

Minut opetettiin niin, ettei muille saa pahaa sanoa. Ei edes kännissä. Ei sitä silloinkaan nähty. Pahaa se teki, mutta hyvä sillä on. Se pärjää. Se on sanavalmis, joskus hauskakin. Se tarkkailee. Siitä tuli muuten pahaa palautetta. Kun sinä vain kuuntelet, arvostelet sillä muita. Etkä edes kännissä mokaa.

Ei voi mokata. Se on viimeinen, mitä voit tehdä. Siihen kaatuu maa ja taivas. Känni on ainoa lupa eikä sekään kauas kanna. Mutta se ilta näytti minulle paikan. Sinulla ei voi olla paha olla. Sinusta ei voi tuntua pahalta. Sinä liioittelet. Sinä säälitelet. Sinä olet marttyyri. Sinä olet turha.

Miksi MINÄ haluan pois? Miksi tästä ei tule mitään?

sunnuntai, 4. tammikuu 2009

Tahto

Uusi vuosi ja uudet lupaukset. Kaikki vaativat vain tahtoa toteutuakseen. Niin kuin laihdutus, liikunta, työllistyminen, sosiaalistuminen, siivoaminen. Kaikki on vain tahdosta kiinni. Kaikkeen pystyy, jos vain tahtoo.

Entä jos et tahdo? Entä jos tahtosi on jo kauan sitten nujerrettu? Entä jos et enää osaa tahtoa, vaikka tahtoisitkin?

Joku kysyy, mitä haluat, etkä osaa vastata? Et vain tiedä. Ei sellaisella ole sijaa tässä maailmassa. Voimakas tahtohan vie läpi harmaan kiven. Entäpä punagraniitti tai rapakivi? Mihin se tahto sitten katosi, kun muilla sitä näyttää olevan?

On muuten järkyttävää huomata, taas kerran, että olet yksin. Kannat kaiken ja tappelet kaiken yksin.

lauantai, 27. joulukuu 2008

Joulu, joulu, joulu on - muistakaa pikkuoravat!

Joulu on pienten, kilttien ja söpöjen. Minulle sanottiin jouluna, että olen pieni. Onhan se tietysti kannustavaa, että aattona hautausmaalla lapsineuvolan terveydenhoitaja sanoo pieneksi. Ikää on kuitenkin riittävästi, eikä omia lapsia ole.

En ole pieni. Lyhyt ja pienikätinen, mutta en pieni. Tietysti kaikki on suhteellista. Pienisieluinen olen varmaan, mutta sen kahden sekunnin keskustelun jälkeen Tarja-täti tuskin osaa sanoa siitä mitään.

Olihan sillä tädillä tytärkin mukana. Kertokaa te viisaat minulle, miksi minä en halua nähdä menneisyyden ihmisiä. Se tytär vaikutti aidosti iloiselta, kun minut näki. Minä en. Minulla ei ole mitään annettavaa ihmisille. Miksi ne tulevat minun luokseni? Menkööt sellaisten tykö, joilla on annettavaa.

Vedän mieluusti pikkuoravien kanssa shown ja lähden Saukin kanssa kaljalle. Saukki ei soittanut ja pikkuoravat sooloilevat. Happy Christmas!

sunnuntai, 7. joulukuu 2008

Introvertti yhteiskunnassa

Introvertti on sisäänpäin kääntynyt paska. Se kuuntelee hyvin, mutta ahdistaa muita ihmisiä kuuntelullaan. Se osaa puhua kaikista epäilyksistä huolimatta. Osaa se. Ei se mykkä ole.

Ja osaa se ajatellakin. Sen se vasta osaakin. Eli sanottavaa olisi. Ei se silti sano. Sen sisällä huutaa pieni eläin, joka sanoo huutamalla EI. Älä hyvä luoja sano sitä. Se eläin on Nopolan sisarusten huumorin ottanut liian tosissaan. Älä hyvä ihminen!

Sää nyt kyllä tolla häirittet ihmistä pahemman kerran. Ei sen väliä, vaikka samaa mieltä olisikki, mutta se häiriintyy, kun sää sanot sen ääneen. Oo vaan ihan hissukseen.

Se on ihan kunnon ihminen siellä sisällä. Onhan se intra! Se haluaisi olla mukava. Se haluaisi viihdyttää. Se haluaisi, ettei siitä olisi vaivaa. Se haluaisi, että ihmiset pitäisivät. Kaikki haluavat.

Ei. Älä hyvä ihminen sano sitä. Ihmiset ajattelee ikäviä. Ja minähän uskon, kaiken. Ja minä pelkään. Sen pelon aiheutan minä. Sitä pelkoa ruokin minä. Se pelko olen minä. Se on helppoa.